"Orkesterin taitoon syntyvä luotto tarkoittaa uusien teknisten ja musiikillisten ratkaisujen löytämistä."
James Salomon Kahane, 23, on Helsingin kamariorkesterin pääkapellimestari ja yksi orkesterin perustajajäsenistä. James toimii myös Polyteknikkojen orkesterin kapellimestarina ja lisäksi hän on toiminut Susanna Mälkin assistenttina Helsingin kaupunginorkesterissa. Alunperin Pariisista kotoisin oleva James on päätynyt johtamaan orkestereita ympäri Eurooppaa ja hän on osallistunut lukuisille suurille festivaaleille, kuten Lucerne Festival, Tanglewood Festival ja Gstaad Menuhin Festival.
Keväällä 2018 James ja joukko muita kansainvälisiä muusikoita loivat yhdessä Helsingin kamariorkesterin.
Kuinka idea Helsingin kamariorkesterista syntyi?
Alunperin idea kamariorkesterista heräsi alkuvuodesta 2018. Yksi syy siihen oli se, että jostain syystä Helsingissä ei näyttänyt toimivan yhtään vakiintunutta ammattimaista kamariorkesteria. Suomessa musiikkielämää rikastuttaa suuri määrä orkestereita, mutta sinfoniaorkestereiden ja pienien kamarimusiikkikokoonpanojen välissä näytti olevan kamariorkesterin kokoinen aukko. Uskon syyn olevan siinä, että monet Helsingin orkestereista aloittivat kamariorkestereina, mutta vähitellen ne joko erikoistuivat johonkin tiettyyn aikakauteen (kuten barokki- tai nykymusiikkiin) tai yksinkertaisesti kasvoivat täysimittaisiksi sinfoniaorkestereiksi. Tämän lisäksi Helsingin kamariorkesterin syntyyn vaikutti moni muukin tekijä, kuten pitkäaikainen haaveeni toteuttaa kamarimusiikillista lähestymistapaa orkesterisoitossa ja tarjota siten monia musiikillisia tyylejä sekä eri henkilöiden ja instituutioiden kiinnostus ja ennenkaikkea lahjakkaiden muusikoiden mukanaolo. Ideat ja näkemykset joita jaoimme yhdessä konserttimestari Aku Sorensenin, pianisti Martin Malmgrenin ja muiden soittajien kanssa olivat niin vahvoja, että tuntui siltä kuin tämä orkesteri olisi yksinkertaisesti pakko perustaa.
Vaikuttaa siltä, että inhimilliset tekijät ovat tärkeä aspekti.
Ehdottomasti. Etenkin kun olemme tarkoituksella niin pieni porukka. Vaikka en kutsuisi itseäni täydellisyyden tavoittelijaksi, on yksi orkesterin ideoista kuitenkin olla puhdas lahjakkuuden keskittymä, eikä vain teknisesti vaan ottaen huomioon jokaisen soittajan persoonan ja luonteen. Mielestäni se mitä teemme on hyvin kaunista, sillä emme keskity pelkästään musiikillisiin seikkoihin vaan luomme samalla ainutlaatuisen ympäristön joka sallii jokaisen soittajan näkemyksen tulla kuulluksi. Jokainen muusikko on mukana monista muistakin syistä, ei pelkästään orkesterisoittotaitojensa vuoksi.
Ottaen huomioon orkesterin luonteen, kuinka kuvailisit rooliasi kapellimestarina?
Kapellimestarina olo on oikeastaan aika helppoa, koska yhtye on selvästi tasolla, jossa he eivät oikeastaan edes tarvitsisi kapellimestaria. Voisin kirjaimellisesti kävellä ovesta ulos kesken harjoituksia ja he pystyisivät vaivatta soittamaan loistavan konsertin. Joten mielestäni tässä onkin kapellimestariuden keskeinen haaste: kuinka pysyä relevanttina ryhmässä joka ei oikeastaan tarvitse sinua? Tarkemmin sanottuna he eivät tarvitse sellaista kapellimestaria, joka käskee mitä tehdä. Kuitenkin - ja tämä johtaa omaan rooliini orkesterissa - oikein kanavoituna kapellimestari voi auttaa orkesteria saavuttamaan uusia tulkinnallisia ja jopa teknisiä ulottuvuuksia. Tämä on aika hankalaa, koska joudun miettimään uusiksi koko tekniikkani ja minun täytyy muokata johtamiseni ja harjoitustyylini juuri tätä orkesteria varten, sillä tällä tasolla pelkän kaavan lyömisestä tulee tarpeetonta ja jopa epäolennaista. Näin orkesterin taitoon syntyvä luotto tarkoittaa uusien teknisten ja musiikillisten ratkaisujen löytämistä.
"Minulle on erittäin tärkeää että jokainen muusikko tuntee olevansa vastuussa joka tasolla musiikin tekemisessä ja että he todella tekevät sitä koko sydämestään, myös orkesterissa."
Mainitsit idean kamarimusiikillisesta tavasta lähestyä orkesterisoittoa.
Kyllä. Tarkoitan sillä - ja tämä saattaa olla valmiiksi hävitty taistelu - että uskon kapellimestarilla tällä hetkellä olevan liian korostettu asema orkesterin keskuudessa. Myönnetään, vähemmän kuin ennen, mutta kuitenkin. Orkesterimaailmassa pätee hyvin tarkka hierarkia ja kapellimestarilla on lähes täydellinen musiikillinen valta. Tämä ei niinkään päde jos orkesterilla on omat vahvat perinteensä tai jos se on pieni kokoonpano, mutta usein idea on että kapellimestari on lähes täysin vastuussa musiikillisesta näkemyksestä. Sille on tietenkin hyvin käytännönläheiset syyt, mutta uskon sen muodostuvan ongelmaksi jos soittajat tuntevat itsensä hyödyttömiksi tai eivät koe musiikillisen aloitteiden tekemistä palkitsevaksi. Minulle on erittäin tärkeää että jokainen muusikko tuntee olevansa vastuussa joka tasolla musiikin tekemisessä ja että he todella tekevät sitä koko sydämestään, myös orkesterissa. Haluan toimia ikäänkuin harmonioiden ja ideoiden ohjaajana ottaen jokaisen soittajan huomioon sensijaan, että määräisin ihmiset toimimaan henkilökohtaisten näkemykseni mukaan. Olen aina ihaillut niitä muutamaa kapellimestaria jotka osasivat toimia näin. Mielestäni heidän musiikkinsa on upeaa. Syvällä sisimmässäni tällainen kapellimestari haluan itsekin olla.
Nykypäivänä käydään paljon keskustelua klassisen musiikin kohdeyleisöstä ja sen ajankohtaisuudesta ja tulevaisuudesta. Mikä on kannanottosi asiaan?
En ole olennaisen huolissani klassisen musiikin tulevaisuudesta, tai ainakaan sen mitä kutsumme klassiseksi musiikiksi. Uskon että klassisen musiikin maailma kärsii edelleen siitä elitistisestä kuvasta, jonka se tieten tahtoen antoi itsestään 1900-luvulla sekä esittäjien että kuulijoiden puolelta. Tiettynä aikakautena klassisen musiikin yleisö oli hyvin aristokraattista ja se ei kuulunut kuin tietyn sosiaalisen statuksen omaaville. Mutta nykypäivänä asiat muuttuvat melko nopeastikin, ja näen joka puolella tapahtuvan hienoja asioita jotka tekevät länsimaalaisesta taidemusiikista helpommin lähestyttävää ja suositumpaa.
Miten uskot Helsingin kamariorkesterin vaikuttavan asiaan?
Uskon että vaikutamme asiaan kahdella tavalla. Ensinnäkin meillä on tarkoituksena tulevaisuudessa tehdä innovatiivisiä esityksiä jotka saattaisivat kiinnostaa muitakin kuin perinteisiä konsertissakävijöitä. Käymme paljon sisäisiä keskusteluita ja meillä on runsaasti ideoita joista kuullaan myöhemmin lisää. Toiseksi, perinteisemmät konserttiohjelmamme pyrkivät yhdistämään musiikkia laajaan historialliseen kontekstiin tai taiteellisiin ja filosofisiin ideologioihin. Uskon että monista konsertissa istuminen voi tuntua siltä kuin vain kuuntelisi kauniita kappaleita toisensa perään. Vaikka itse nautinkin siitä, uskon ettei se ole kaikkein kestävin tapa lähestyä kuulijakuntaa. Haluamme antaa yleisölle mahdollisuuden olla aktiivisia kuunnellessaan esityksiämme, ja vaikka jokainen kappale onkin oma kokonaisuutensa, suurempi konteksti voi vahvistaa sellaisten ihmisten ymmärrystä, jotka eivät välttämättä käy niin usein klassisen musiikin konserteissa. Uskon tämän olevan tärkeä ja tehokas tapa avata musiikkia.
Heijastaako Helsingin kamariorkesteri siinä mielessä syvempää yhteiskunnallista muutosta?
Tämä on aika vaikea kysymys. Minun näkemykseni mukaan elämme enemmän kuin koskaan individualistisessa maailmassa jossa yksilön omilla valinnoilla ja mielipiteillä on merkitystä. Yritämme tehdä yhteiskunnasta yhä parempaa paikkaa ja valistuksen ajan luomat arvot vaikuttavat tähän kehitykseen, eivätkä pelkästään naiivin optimistisella tavalla. Ajattelemme yleisesti että ihmisiä tulisi kohdella tasa-arvoisina ja vapaina yksilöinä, toteutuipa tämä tosielämässä tai ei. Sekä yksilöllisen että kollektiivisen sanan saamisesta kuuluviin on tullut yhä tärkeämpää eri ilmaisukeinojen lisäännyttyä. Tavallaan Helsingin kamariorkesteri vastaa tähän yhteiskunnan kehitykseen, koska luomme ympäristöä jossa ihmiset ovat samanarvoisia huolimatta heidän asemastaan orkesterissa ja jossa heidän henkilökohtaista mielipidettä arvostetaan.
Kuinka tämä vaikuttaa musiikin tekemiseen?
Uskon sen olevan soittajille palkitsevaa kun heitä arvostetaan musiikin tekemisessä joka tasolla, ei pelkästään heidän soittotaitojensa perusteella. Toimintamme tuloksena muusikoiden välinen kommunikaatio vahvistuu ja heidän välilleen syntyy vahva side. Hetkittäin kollektiivinen ymmärrys saavuttaa tason jossa kaikki tuntuu lukevan toistensa ajatuksia. Orkesterin sisäinen synergia on ainutlaatuista ja sen lavaenergia räiskyvää. Tämän ryhmän kanssa työskennellessä tuntuu siltä kuin siinä olisi jotain taikaa ja odotan innolla, että pääsen jakamaan tämän yleisön kanssa tulevissa konserteissamme.
Comments