Kansantajuista ja taiteellista musiikkia

Koronaa koskevat ohjeistukset: Taataksemme kaikille turvallisen konsertin, ja toimiaksemme Suomen hallituksen ohjeiden mukaan, konsertissa on paikkoja 140. Tämä määrä takaa turvallisen 2m:n istumaetäisyyden yleisölle. Nopeasti muuttuvien olosuhteiden vuoksi lippuja ei voi ostaa ennakkoon. Sen sijaan rekisteröidy sivuillamme nyt taataksesi paikkasi katsomossa ja maksa paikan päälle tullessasi.

Liput:

20€ - Peruslippu

15€ - Alennuslippu

10€ - Opiskelijalippu ja lastenlippu

Elämme aikaa, jolloin valtaosalla maapallon ihmisistä on helppo päästä käsiksi kaikenlaisiin musiikin genreihin. Musiikki, eli taito muokata ääniä, kirjoittaa ne ylös ja jakaa ne eteenpäin oli tätä meidän aikaamme edeltävillä vuosisadoilla olemassa kahden musiikkigenren, maallisen ja hengellisen vastakkainasetteluna. Vaikka tämä olikin suurimmaksi osaksi olennainen ja selkeä asia keskiajalta renessanssin aikakaudelle, kehittyi tästä kahtiajaosta pikkuhiljaa jaottelu taidemusiikin ja populaarimusiikin välille.

Taidemusiikille tyypillisiä tunnusmerkkejä esteettisyyden tärkeys, sekä käsityötaito ja musiikin luomisen suunnitelmallisuus, kun taas populaarimusiikki oli vapaa taidemusiikin muoto-opillisten ja teoreettisten konseptien kahleista ollen näin helpommin lähestyttävää. Tätä kahtiajakoa on kuitenkin kyseenalaistanut monien säveltäjien välillä uskaliaskin leikittely tämän jaottelun kanssa, minkä tarkoituksena osoittaa, että taidemusiikki voi myös vedota suuriin yleisöihin ja samalla tavalla populaarimusiikki pitää sisällään myös korkeaa käsityötaitoa ja teoreettista syvyyttä käsittäviä teoksia.

Mozart, Šostakovitš ja Bartók ovat kukin säveltäjiä, jotka ovat uransa aikana jatkuvasti leikitelleet juuri edellä mainitulla rajapinnalla, joko säveltämällä käytännössä populaarimusiikkia taidemusiikin muotorakenteilla ja harmonisilla kikoilla varustettuna tai sitten sisällyttämällä olemassa olevia populaarimusiikin tyylejä omiin taidemusiikkisävellyksiinsä. Tämän konsertin aikana Helsingin Kamariorkesteri kartoittaa näiden kolmen säveltäjän musiikkia osoittaakseen, että loppujen lopuksi rajat musiikkityylien välillä ovat enemmän häilyväiset kuin voisi ajatella: Mozart on käytännössä oman aikansa kevyttä musiikkia, Šostakovitšin musiikissa kaikuvat 1900-luvun alun populaarin piirteet ja Bartókin musiikissa on kuultavissa teemoja ja sointeja unkarilaisesta kansanmusiikista.