5 ja 6

Mozart ja Brahms ovat epäilemättä esitetyimpiä ja kuuluisimpia läntisen klassisen musiikin repertuaarin säveltäjiä. Yhtenä syynä tämän parivaljakon pitkäkestoiseen suosioon lienee jo pelkästään heidän tuotantonsa valtaisa runsaus. Eikä tämä suosio ole kummunnut pelkästään vaikkapa heidän ympäri maailmaa soittavien orkesterien esitysohjelmiston kulmakiven muodostavista sinfonioista, vaan myös kamarimusikkiteoksista, joita riittää paljon kokeiluhenkisemmillekin kokoonpanoille, kuin tyypillisesti kummankin säveltäjän elinaikana oli tapana säveltää. Mozart ja Brahms kumpainenkin tutkiskelivat useaan otteeseen kokeilullisten soitiinkokoonpanojen tuomia mahdollisuuksia niin puupuhaltimien, vaskien, jousien ja joskus sekalaisten kamarimusiikillisten yhtyeiden parissa. Tällaisiin kokeilullisten kamarimusiikkiteosten repertuaariin lukeutuvat Mozartin g-mollikvintetto sekä Brahmsin G-duurisekstetto. Molemmissa teoksissa on kuulijan korvalle selkeästi vaikkapa jousikvartetin soinnista poikkeava, mielenkiintoinen kunkin teoksen soitinkokoonpanon tuomien soinnillisten erityisominaisuuksien tuntu. Näiden kahden läntisen klassisen musiikin suurimpien mestareiden teoksia ja niiden uusia ulottuvuuksia kuunnellessa valkenee se ilmaisullinen musiikin voima, joka kamariyhtyeen välisen intiimin yhteistyön tuloksena oikeissa olosuhteissa syntyy.